Maahanmuuttokeskustelu vaatii realismia, ei leimaamista tai ongelmien kiertelyä

Satakunnan ja Porin Vasemmistoliiton menneisyyttä edustava ex-valtuutettu Tapio Furuholm syytti julkisuuteen toimittamassa sepustuksessaan maahanmuuttokantojani vasemmistoliiton arvojen vastaisiksi. Furuholmin kaltaisten änkyröiden sanakirjassa “maahanmuuttovastaisuus” on uusi “neuvostovastaisuus” ja olen hänen kanssaan aiheesta ilolla eri mieltä. Turvapaikkapolitiikkaan ja työperäiseen maahanmuuttoon liittyvä keskustelu on luisunut äärimielipiteiden huuteluksi. Jokainen kannanotto, jossa puolustetaan vainottujen oikeutta hakea ja saada turvapaikka, leimataan epäisänmaalliseksi, punavihreäksi “rajat auki” – hössötykseksi. Maahanmuuton ongelmia käsitteleviä kirjoituksia tulkitaan maahanmuuttovastaisuudeksi tai rasismiksi. Työperäisen maahanmuuton ongelmia käsiteltäessä Suomessa jo työttömänä tai pienipalkkaisessa työssä olevan työväen huolet ja pelot sivuutetaan.

Tätä äärimielipiteiden roiskimista ylläpitävät tahot tahtovat henkilökohtaisesti hyötyä, yleensä poliittisen menestyksen muodossa, tästä vastakkainasettelusta. Aihe on vastakkainasettelun kannalta herkullinen – sekä ahdingossa olevien auttaminen että ihmisten arjen turvallisuutta uhkaavat ikävät tapahtumat ovat tunteisiin vetoavia asioita. Maahanmuuttokeskustelu ei kaipaa populistista oman hännän nostelua Furuholmin tai vastinparinsa Huhtasaareen tyyliin vaan aitoa keskustelua. Periaatteelliseen riitelyyn keskittyminen vaikeuttaa ratkaisujen hakemista: Miten nopeutamme ja tehostamme turvapaikkahakemusten käsittelyprosessia niin, että ne käsitellään ripeästi ja reilusti? Miten turvaamme turvapaikkaan oikeutettujen kotouttamisen ja kouluttamisen yhteiskuntaamme? Miten tunnistamme joukosta järjestelmää hyväksikäyttävät vapaamatkustajat?

Miten opetamme Suomeen jäävät maan tavoille ja selitämme, että Suomessa on tietyt pelisäännöt ja jos ne eivät kelpaa, sopii lampsia kotiin?

Minulla ei ole mitään syytä piilotella tai hävetä omia kantojani aiheeseen: Vainotuilla on oikeus hakea, ja edellytysten täyttyessä saada, turvapaikka ja oikeus rauhaan. Vastustan aivan ehdottomasti kokonaisten väestöryhmien leimaamista yksilöiden tekojen vuoksi. Vaadin, absolut, Suomeen saapuvia maahanmuuttajia noudattamaan suomalaisen yhteiskunnan arvoja ja pelisääntöjä – naisten oikeus ruumiillisen ja henkiseen itsemääräämisoikeuteen tai uskonnonvapaus eivät ole suhteellisia käsitteitä tai mielipidekysymyksiä vaan arvojemme peruspilareita. Törkeisiin rikoksiin tai terrorismin edistämiseen syyllistyvä maahanmuuttaja osoittaa omalla käyttäytymisellään, että hän ei ole turvapaikan arvoinen – tuomion jälkeen karkoitus ja tilalle joku oikeasti turvapaikan tarpeessa oleva. Työperäisen maahanmuutto ei saa uhata työntekijöiden työpaikkoja tai työehtoja – tässä avainasemassa on ulkomaalaisen työvoiman työehtojen valvonnan tehostaminen.

Erno Välimäki
Aluetoimitsija, Pori
Kaupunginhallituksen jäsen (vas.)