Kapitalistin pohjaton ahneus

Työmaalta

Työnantajien kelamaksun poisto, yhteisöveron alennus ja muut elinkeinoelämälle annetut verohelpotukset
ovat viimeisen neljän vuoden aikana leikanneet yritysten maksukuormaa noin kahdella miljardilla
eurolla vuodessa. Samaan aikaan palkansaajien palkkatulojen osuus yritysten bruttoarvonlisäyksestä
on pienentynyt. Nämä tekijät yhdessä tarkoittavat sitä että yhä pienempi osuus yritysten tuottamasta
lisäarvosta hyödyttää yhteiskuntaa ja palkansaajia.

Julkisuudessa saamme kuitenkin jatkuvasti kuunnella valitusta siitä että vientiteollisuudella menee heikosti.
Mistä siis oikeasti on kysymys? Yhteiskunnan ja palkansaajien osuus kokonaiskakusta on pienentynyt,
kysymys voi olla kahdesta tekijästä: Joko yritykset eivät pysty tuottamaan lisäarvoa tai sitten omistajat
vaativat itselleen yhä suurempaa osuutta kakusta.

Viimevuosien trendi on ollut se, että entistä suurempi osuus yritysten tuottamista voitoista jätetään
investoimatta ja jaetaan voittona omistajille. Toisaalta Suomen teollisuustuotannon arvon jatkuva
heikkeneminen kertoo karua kieltään siitä että yritykset eivät lisäarvoa pysty tuottamaan.

Näkemykseni mukaan Suomen vientiteollisuus kärsii edelleen yksipuolisesta rakenteestaan.
Teollisuustuotannostamme merkittävä osa on erilaisten investointituotteiden valmistusta. Tämä tekee
kansantaloudestamme erittäin suhdanneherkän. Maailmanmarkkinoiden heilahtelut tuntuvat todella
nopeasti etenkin teknologiateollisuuden tilauskirjoissa ja sitä kautta työllisyydessä.

Suomalaisen teollisuustyön kilpailukyky ei keskeisiin kilpailijamaihimme nähden ole mitenkään erityisesti
heikentynyt. Palkansaajakorvausten tasolla mitattuna olemme edelleen Saksaan ja Ruotsiin nähden
heikommalla tasolla, sekä absoluuttisesti euroilla mitaten että suhteutettuna bruttoarvonlisäykseen.
On siis silkkaa valehtelua väittää että teollisuuden ongelmat johtuvat työntekijöiden liian korkeasta
palkkatasosta. Palkkojen nousuvauhti on myös ollut hyvin linjassa tuottavuuskehityksen kanssa.

Suomalaista teollisuutta ei, EK:n vaatimuksista huolimatta, tule pelastaa palkansaajien työehtoja
heikentämällä. Teollisuutemme asemaa kansainvälisillä markkinoilla parannetaan jatkossakin
tutuilla suomalaisilla lääkkeillä. Tuottavuus kehittyy, kun työntekijöiden ammattitaitoa kehitetään
ja työhyvinvointia lisätään. Odotankin mielenkiinnolla loppuvuonna miten työnantajien järjestämän
koulutuksen verokannusteet alkavat realisoitua.

Toivon että työnantajajärjestöjen ”suomi-talkoot” kantavat hedelmää ja puheet realisoituvat
investoinneiksi kotimaiseen tuotantoon. Ammattitaitoinenkaan suomalainen duunari ei pärjää saksalaiselle
kilpailijalleen jos kilpailijalla on nykyaikaiset, tehokkaat tuotantolaitteet ja suomalaisessa tehtaassa
painitaan koneiden kanssa jotka on hankittu Kekkosen aikaan.

Erno Välimäki
Pääluottamusmies, Cupori Oy
Metallityöväen liiton hallituksen jäsen